keskiviikko 7. lokakuuta 2015

äiti in memoriam

Olen tämän syksyn taas paukuttanut mattoja. Ensimmäisiäkään en ole teille vielä esitellyt, koska en ole nähnyt niitä itsekään. Kaikki ovat vielä tukilla. Tavoitteena kutoa nykyinen vanha loimi mahdollisimman tarkkaan pois ja sen jälkeen pitää pieni tauko - haalia lisää kuteita ja paikka omille puille.

Ensimmäisiä mattoja, kahta pientä pätkää, tein vajaan vuoden. Opetteluahan se oli ja siksikin hidasta. Kovimmilla pakkasilla tuli pakkotauko, koska lainapuut ovat piharakennuksessa ja lämmittäminen melkoisen kallista, kun joka nurkka vuotaa. Vuosi sitten kesällä sain pätkät valmiiksi ja aloitin seuraavan, pitemmän yksilön.


Tätä paukutin myös vuoden päivät, koska oli olevinaan niin paljon kaikkea. Tänä vuonna kesälomalla sain tämän valmiiksi ja aloin suunnitella seuraavaa.

Seuraavaa aloittaessani en arvannut, kuinka samoihin tunnelmiin ajauduin kuin Elina blogissaan Elinan Erikoiset. Heräsin lauantaina aikaisin, mikä on itselleni täysin epänormaalia, jotta ehtisin kutoa mahdollisimman paljon ennenkuin siskoni saapuu kylään. Olin käynyt viemässä kuteita piharakennukseen valmiiksi, kun huomasin, että isä on soittanut. Soitin takasin ja jobin postia tuli. Äitini oli toki ollut sairaalassa koko tämän vuoden ja maaliskuusta alkaen aika huonona, mutta vointi oli ollut tasaista, ja jotenkin siihen tuudittautui, että tilanne jatkuu muuttumattomana pitkään. Isä kuitenkin kertoi, että äidin vointi on heikentynyt ja lähtö on lähellä.

Tarjouduin kahdestikin, että lähden samantien ajamaan melkein 200 kilometrin matkaa isän tueksi. Isä kielsi jyrkästi. Hän halusi hoitaa lopun yksin ja mennä sen jälkeen metsään, omaan kirkkoonsa, istumaan.

Niinpä minäkin menin omaan "kirkkooni", käsitöiden äärelle. Istuin piharakennuksessa ja paukutin mattoa kyyneleet silmissä ja odotin soittoa. Iltapäivällä isä oli luvannut ilmoittaa tilanteen. Kudoin isän soittoon asti, ja sen jälkeen en enää pystynyt, Äiti oli vajonnut koomaan.

Kuljeskelin pitkin pihaa, oli ehkä kaunein syyspäivä, mitä siihen mennessä vain oli ollut. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja ensi värit ruskasta oli ilmassa. Alkuillasta isä soitti - äiti oli nukkunut pois.

Tuosta päivästä on kulunut jo reilut kolme viikkoa ja suru on vahvasti läsnä. Viime viikonloppuisiin hautajaisiin saakka suoritin puolivaloilla niin hautajaisjärjestelyjä kuin töissäkäyntiä ja muita arkisia askareita. Nyt kun hautajaisetkin on ohi, päässä vain humisee.

Tuona päivänä alkutekijöissään ollut matto valmistui nopeasti. Se oli terapiaa. Tarpeeksi yksinkertaista, jotta saatoin keskittyä ajatuksiini, mutta kuitenkin tarpeeksi huomiota vievää, etten ruvennut kieriskelemään itsesäälissä. Tein sen jopa niin äkkiä, etten tullut ottaneeksi ainuttakaan kuvamaistiaista matosta. Jännittää nähdä matto, kun saan sen jossain vaiheessa tukilta, koska sumussa tehtynä ei ole itselläkään vahvaa mielikuvaa sen ulkonäöstä. On vain olo, että sekava tuli. Jokainen kude on kuitenkin paukutettu mattoon äiti mielessä.

Lepää rauhassa äiti! sydän!

perjantai 11. syyskuuta 2015

Vauvallisia kortteja

Työkaveri pyysi tekemään siskolleen vauvaonnittelukortin. Versioitahan piti tehdä monta, jotta edes yksi kelpaisi. Samalla ajattelin ennakoida toisen onnellisen perhetapahtuman lähipiirissä, ja kun siitä ei ollut sukupuoli tiedossa, versiomäärä kasvoi. :)




Tästä kortista tuli suosikki. 
Bigshotin erikokoisilla ympyräleikkureilla sai aikaan tassua ja korvaa, 
turpavärkki piti sitten jo itse leikata vapaalla kädellä. 


Mistä voi päätellä, että uudet ihmisen alut syntyivät maataloon?


Piti samalla tehtailla onnittelukortteja, mutta ei oikein irronnut kuin tämä yksi.




keskiviikko 26. elokuuta 2015

Koko kesän ihan pihalla

Kesä oli ja meni. Loppu tuli kyllä kuin veitsellä leikaten tänä aamuna.

Keväästä tähän päivään tuli taas tehtyä monenmoista, lähes yksinomaan pihalla. Säistä huolimatta.

Näin jälkeenpäin on sellainen olo, etten saanut kesällä aikaiseksi mitään, ainakaan näkyvää. Mutta kun rupeaa palauttelemaan mieleensä, niin syntyihän sitä yhtä ja toista.

Tontilla majaa pitävät puskat tuli taas rapsittua oksasaksilla, ihan kaikki (eikun oho, yks muuten jäi vielä, jääköön kevääseen). Yhden jättipensaan pistin jopa puoliksi ja revin hyvinleviävää viholaista ja sen juurakkoa maan alta pois neliötolkulla, jotta saisin sen kuriin. Kaksi marjapensasta pääsi samassa yhteydessä eläkkeelle. Saattohoitona ja kirosanojen saattelemana lapioittin märkänä niiiiiin painavaa savea useamman kuutiollisen pois mullan tieltä. Sitten lapioittin sen saman saven toiseen paikkaan ja tasoittelin sillä kuoppia. Sitten kärrättiin kymmeniä kottarikuormia multaa sinne tänne ja viskeltiin siemeniä päälle. Vaikka epäilin kunnon rapistuneen kesällä, niin haba kasvoi :)

Sen jälkeen sain jonkun hullun puhdin ja perustin kasvimaan. Mikä älli! Enhän mä ikinä muista/viitsi kitkeä tai muuta. No, sen kuitenkin tein. Ja kitkemisen välttämiseksi havahduin jopa haraamaan rikkaruohot ihan pienenä, joten kuin ihmeen kaupalla porkkanat ja sipulit eivät hautautuneetkaan savikan ja saunakukan alle kokonaan. Mutta sitten tuli muurahaiset ja popsi punasipulit. Sitten tuli kylmä ja hidasti ihan kaikkea. Sitten tuli märkää, mä-mä-märkäääää, ja märkääkin vielä...  Kun märkyydestä päästiin, tuli polttava helle ja kuivuus.

Eilen taskulampun valossa kävin katselemassa, saatamme saada hyvällä tuurilla 5 valkosipulia ja muutaman babyporkkanan (koska harvennus jäi vähän huonolle). Niin ja kaksi kehäkukkaa kukkii... ei kukkeimman kesän aikaan vaan nyt.

Ja se suurin vitsaus.... kusiaiset! Tein mä sitten mitä tahansa tänä kesänä, aina oli jalat vesikelloilla, kun nuo pienet ilkiöt puolusti maanalaista linnoitustaan... ripustin pyykkiä, keräsin marjoja, konttasin kasvimaalla (silloin alkukesästä)... aina kusiaiset seurana. Mukava, että on seuraa... prkl

Mistään näistä ei ole olemassa julkaisukelpoista kuvaa, jotain vaihekuvia sentään otin kotialbumia varten, mutta yksityisyyden varjelun nimissä jätän ne kuitenkin blogista pois.




Vähän ennen loppurutistusta nypein marjat pensaista ja tein elämäni ekan kerran itse mehua. Sadekesän ansiosta marjat oli valtavia!




Kunniaa en kokonaan ota itselleni, vaan anoppikokelasta tuli konsultoitua näin ekalla kerralla kovastikin. Josko jo ensi vuonna selviäisin ihan itse.

Tässä vaiheessa jo melkein päätin, että pihahommat saisi tältä vuodelta riittää. Sisällä odottaa liuta käsityö- ja kortti-ideoita, puhumattakaan vaikka ihan perinteisistä kotitöistä. Sain kuitenkin eilen vielä inspiraation viimeisen kesäpäivän kunniaksi aloittaa kaksi kesää suunnitellun kivetyksen talon taakse.



Materiaalit, päivänvalo ja pouta loppuivat kuitenkin kesken. Siksi kivien raosta puuttuu kivituhka ja kuvan ulkopuolelta koko kivetystäkin vielä monta metriä, mutta pääasia, että sain alotettua. Nyt se on kesken, eikä aloittamatta. Psykologinen vaikutus silläkin kai... Loppu saa suosiolla jäädä ensi kesään. On sitten syksy ja kevät aika koota sopivia kiviä, jotta voi jatkaa heti keväänkorvalla.

Kuten käsitöissäkin, nälkä kasvaa syödessä ja pitkä työlista ensi kesäksikin on jo valmiina. Oksasakset, lapio ja kottikärryt saavat kovaa kyytiä heti keväällä. Nyt uhittelen jättäväni pihan oman onnensa nojaan, haravointia lukuunottamatta, ja keskityn muihin projekteihin... Ehkäpä blogissakin alkaa taas elämä. :)

PS: Pihalla olisi nytkin poutaa, mutta tuulista. Ja ihan syksyn väristä. Julistan kesän päättyneeksi.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kesähäitä? Hääaiheisia kortteja

Kesähäitä onneksi vietetään edelleen, ja kutsuja odotellessa ajattelin varmuuden vuoksi tehdä muutaman onnittelukortin hääaiheisenakin.

Askartelumaratonin tuotoksia 3/3



Tausta kohokuvioitu Bigshotilla ja kohokuviointitaskulla. Puusydän ostettu joskus kauan sitten, enkä muista mistä, mutta yupsutin siihen väriä leimasimella. Tummanpunainen boordi leikattu myös bigshotilla ja teksti tehty tietokoneella. 


Tästä tuli ehkä koko maratonin tuotosten suosikki, jotenkin lämmin. Taustapaperi tullut joskus ostettua muiden papereiden mukana Facebookin askartelukirppisryhmästä, teksti tehty tietokoneella ja leikattu soikion muotoon bigshotilla, sydän syntyi myös bigshotilla ja ruusut ovat olleet minulla kauan, paljon kauemmin kuin koko tämä blogi... :)


Hiemon ekoileva kortti, eko-korttipohjaan leikattu tägejä ja kukka Bigshotilla, teksti tietokoneella ja kukan keskuksena sydän-haaraniitti.


Tulisi nyt sitten jostainpäin se kutsu, jotta pääsisi kortinkin antamaan. ;-)

torstai 21. toukokuuta 2015

Rippijuhliin onnittelukortteja


Sinellissä käydessäni keväällä löysin muum ostosmanian muassa leimasinsetin, jossa oli ristejä ja muuta raamatullista. En kokenut muuten niin omakseni, mutta niitä ristejä tarvitaan kyllä, koska rippijuhliakin pukkaa tulevalle kesälle. Niinpä tässä tulee keväisen...

askartelumaratonin tuotoksia 2/3


Kuviointi Bighotilla ja kohokuviointitaskulla, sekin tuore hankinta. Kukkaboordi myös Bigshotilla, uutuuttaan hohti tätä tehdessä tämäkin terä, risti leimattu ja kukka valmiina ostettu, bling-bling-strassitarra keskelle ja valmis. 


Edellisen kortin boordileikkurin kanssa samassa paketissa tuli myös tällainen boordi, kukat pussista ja taustan pitsitähti myös Bigshotilla leikattu. Onnea rippipäivänäsi tehty tietokoneella


Bigshotilla leikattu taustakuvio kiiltävästä ja metallihohtoisesta pinkistä, tarrataustaisia helmen/kristallin puolikkaita ristiksi ja kukkanen päälle myös bigshot-leikkuriterillä. Teksti on ääriviivaratta.


Poikamaisempi versio, teksti tietokoneella tehty, mopedi on leimattu, samoin risti. 


Yksinkertaisuus kunniaan: neljä samankokoista pahvinkappaletta, leimasimia tasan 2 ja tummalle hopeaa kohopulveria, harmaalle vain mustaa leimasinväriä. 

perjantai 15. toukokuuta 2015

Kokeilukeittiö Villa Variksenmarja - macaronit

Päätin yllättää kotona ja tehdä macaron-leivoksia. Olen antanut kertoa itselleni, että vaikeita ne ovat, mutta käly-kokelaan kätten töitä katsellessani halusin kokeilla.

Löysin mieleiseni Macaron-reseptinkin Pirkan sivuilta, ja eikun kokeilemaan.

Täytyy sanoa, että onnistuminen näin ekalla kertaa oli jotain 85% luokkaa, ainakin. Ja tästä voidaan vetää suora johtopäätös, jos jokin vaikeaksi mainostettu onnistuu ekalla kertaa noinkin hyvin, seuraavalla kertaa tulee täyttä sutta ja secundaa!

Mikä sitten meni pieleen?


Ensinnäkin, olishan näiden nyt pitänyt olla keskenään samankokoisia, jotta ne sopii naimisiin keskenään. 


Plöräyksiä pellille pursottaessani olin aivan varma, että olen sekoittanut lopussa taikinaa liikaa ja se on ihan liian lötköä. Ensimmäiset sekunnit taikina pysyi "kököllään" ja sitten se levisi tällaisiksi pannukakuiksi. Tästä johtuen niistä tuli paljon aiottuja isompia... (ja epäilin että sutta tuli)




Tästä alkoi kuitenkin se onnistumisprosentin nosto, ne olivat uunista ulostullessaan kohonneet edes hitusen, oli olivat nätin tasaisia.


Ja kun kaksi puolikasta naittoi yhteen, niin nehän näyttivät melkein aidoilta. :)

Hyviä olivat, mangotuorejuusto toimi välissä, omenakaneli-hillo ei toiminut.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Synttärikortteja

Kuten edellisessä postauksessa jo vihjasinkin, käsityöt ovat pölyttymässä, mutta niin on askarteluhuonekin. Oikeastaan tein jopa niin, että tein päällisinpuoleisen kevätsiivouksen siellä: ensin askartelin hullunlailla useamman illan, sitten pistin pitkästä aikaa ihan kaikki nätisti paikoilleen ja totesin, että nyt pitäisi olla koko kesäksi kortit valmiina ja voi siityä ulkohommiin. (toim. huom. tässä kuvia ladatessani tuli kyllä mieleen vielä muutamakin kortti, joka pitää tehdä, ettei voi ihan koko kesäksi sulkea askarteluhuoneen ovea)

Askartelumaraton tuloksia kuitenkin vasta tässä, koska säät määräsivät ulosmenon ja korttien kuvaaminen jäikin sitten odottamaan sadepäivää. :)

Askartelumaratonin tuloksia 1/3




Juuri autoa vaihtaneelle miehelle syntymäpäiväkortti. Autoleimasin tuore hankinta sinellistä, harmaalla kartongilla alla mustalla värillä leimattua koristekiehkuraa, kuviolävistäjällä vähän hopeita kukkasia kulmaan ja bigshotillahan nuo muodot on leikelty. 


Nimipäiväkortti, bigshotilla isot muodot, valmiita paperikukkia kulmaan, liquid pearlit päälle ja ääriviivatarrasta onnittelu


Kaksivuotiaalle kesäinen kortti, värikästä kuten on saajakin. Bigshot pääosassa ja tuoreet kirjain- ja numerostanssit. Kulmassa kuumailmapallo ja Onnea leimattuna. 


Kuten kuvasta voi arvata, kuumailmapalloleimasin on uusi. Pari kopiota heti samalla mallilla.


Ennustan näiden saajien olevan veljeksiä... 


Ja sitten se yksi tärkeimmistä syntymäpäivistä ikinä, sellaisenkin lähipiirissä oleva kokee tänä keväänä... muistan kyllä hämärästi itsekin, kun tuntui että ovi maailmaan avautuu... ja itseasiassa, niinhän se juuri on. 

Autoleimasin Sinellistä, numerostanssi Heidin korttipajasta, sydämet ja nuottiavain ensimmäisiä stanssiostoksia, en muista neää ostopaikkaa. 


Kuten otsikosta voi arvata: to be continued...

lauantai 2. toukokuuta 2015

Pääsiäisestä Vappuun - clips clips clips

Talvilomaviikkoni ajoittui Pääsiäisen alle. Suunnitelmissa oli tehdä P-A-L-J-O-N puutarhatöitä. Ei mennyt sekään suunnitelma kuin Strömsössä, kun ensin tuli vettä ja sitten kun sää parani, minä siirryin sisätiloihin halailemaan pönttöä ja hytisemään peiton alla. 

Sen jälkeen ollaan sitten podettu jo jälkitauditkin ja kerätty hurrrrrjasti inspiraatiota ja... TOIMITTU!
Katsoin oikein kalenterista, että melkolailla voisi väittää kuukauden jo painaneensa pihahommia aina kuin sää vain sallii. On haravoitu, leikelty pensaita, leikelty lisää pensaita, perattu vanhaa kukkapenkkiä, ihailtua uutta kukkapenkkiä, siirrelty jo kerran istutettuja kasveja, kalkittu ja lannoitettu nurmea ja suunniteltu seuraavia liikkeitä...


Sinivuokot ovat luonnostaan ryhtyneet kasvamaan melkein katseilta piilossa, mutta kiusallani kävin ottamassa kuvan muistoksi ihanasta kukinnasta. 


Viime kesänä perustetun kukkapenkin täyttäminen jatkuu, tuorein hankinta edessä keikistelevät Kaunokaiset. Onhan tuolla valmiina sentään muutakin, kunhan ja toivottavasti, päätään nostavat.  Vielä saan kuitenkin pari kertaa poiketa kukkakauppaan miettimään, että mikäs monivuotinen pääsee tuonne vasempaan reunaan ja mikä toinen vastakkaiseen reunaan. Korkeus, väri ja muita kriteereitä kun piisaa... :)


Marjapensaatkin sai terhakan nuorennusleikkauksen, voi kun saisi itseltään kaksoisleuan yhtä helposti pois. Ja ei, ei meillä ole tullut takatalvea, juuri levitetty kalkki vain odottaa sadetta niskaansa. 



Suuret on suunnitelmat, listalla on vielä muutamakin melko aikaa viepä projekti, ja silti aion ihan viimeistään Juhannukselta ryhtyä vain nauttimaan tästä kesäolohuoneesta, ehkä välillä leikata nurmikoita. Jos viime vuonna meni ihan koko kesä kynnenaluset mustana, tänä vuonna olen ajatellut myös nauttia näkemästäni... onnistuukohan?

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Palavirkkauksella peitto keinutuolille

Tätä työtä aloittelinkin jo aikapäiviä sitten, itseasiassa näemmä viime vuoden maaliskuussa, kysyin itseasiassa jopa teiltä mielipidettä palan malliin, muistattekos?

Samalla ideallahan voisi tehdä vaikka isommankin peiton, mutta tämä oli nyt passeli tällä kertaa. Neljä palaa ei mahtunut keinuun rinnakkain, kolme oli liian vähän, joten raidallinen reuna on onnellinen sattuma. :)




Pituus 188 cm
Leveys: 39,5 cm
Koukku 2,5
Lanka ja menekki: 650 gr 
  • Viininpunainen Novitan Nalle, noin 190 gr 
  • Tumman vihreä Novitan Nalle, aika tarkkaan 400 gr
  • Vaalean vihreä Gjestallin Janne, arviolta 60 gr, Kiitos Rouva Pyry pelastuksesta!



Suuresta äänivyörystä huolimatta päädyin virkkaamaan tätä mallia, vaikka Paju olikin suositumpi. En vain luonnossa pitänyt siitä Nallen vihreästä, jota aloittaessa oli tarjolla.NYT kaupoissa olisi sopivaa vaaleampaa vihreää tarjolla, mutta tuota tummaa ei saa enää mistään. grrrrr

Ja Anu, huomaatkos, me ollaan samaa mieltä palavalinnasta, vaikka kaikki muut oli sitä toista mieltä. :D


Tässä peitto hoitamassa tehtäväänsä. Vaikka matto näyttää siltä, että tämä riitelee kovastikin, se on itseasiassa matto kun riitelee. Verhot natsaa tähän täydellisesti. :)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pääsiäiseen ja vähän merkkipäiviinkin

Kävin hakemassa vauhtia askarteluuni blogista Saronin kortit.
Tällaista jälkeä syntyi, samalla testauksessa tuoreet hankinnat Heidin korttipajasta:


  • Moparin logo netistä, pyöreällä terällä irti tulostuspaperista ja korttiin. 
  • Ralliraita tehty excelillä ja tulostettu (aloitin tussaamaan käsin, mutta oli liian työläs ja tussikin simahti kesken).
  • 50 numerostanssilla mustasta karongista
  • sika ostettu jossain koristussetissä vuosia ja taas vuosia sitten



  • Taustakuvio leimattu pinkkiin korttiin viininpunaisella leimasinmusteella
  • strassitarrat kulmaan
  • Pääsiäistoivotus askarreltu wordillä ja leikattu ympyrästanssilla irti
  • puput stanssattu punaisesta kartongista



  • Sinistä tapettia ja toivotus päälle
  • soikiolla kuviopaperista munia
  • puput stanssilla vihreästä kartongista




  • Taustapaperi tuli kaupantekijäisinä askartelulehden mukana
  • Päälle lehtikuvio metallihohtoisella leimasinvärillä
  • turkoosista paperista kukka ja toivotuksen tausta
  • Sama kukka ja lehtikuvio myös sisäpuolelle




  • Stanssipuput
  • stanssirehu
  • stanssiympyrät
  • samat puput loikkimaan sisäsivuille 



  • Tässä ehkä omasta mielestä eniten pääsiäistä, kevään vihreä aurinko stanssattu terällä kartongista
  • talven nutistama ruskea ruohikko kohokuvioitu 
  • stanssilla rehuja ja pupuja 




  • Metsän ystävällä metsää, puukuviotapettia, puukuvio koholeimattuna soikion päälle ja metsäisen värisiä onnittelukukkasia... 



torstai 5. maaliskuuta 2015

Perinne tämäkin - työmatkaliina

Kuten viime vuonnakin, pyörähdin tänä vuonnakin tammi-helmikuussa työmatkalla, jonka aikana saattoi viettää useampia tunteja junassa istuskellen. Ja niin nyt, kuin viime vuonnakin syntyi liina.


Tämän kertainen liina on tehty myös lehdestä Dianan virkkausmalleja, numeroa en enää muista.
Lanka: Novitan virkkauslanka
Menekki: 25 gr
Koukku: 1,75 (olisi saanut olla 1,5)
Liinan halkaisija: 35 cm


lauantai 28. helmikuuta 2015

Aloittelevan virheitä - kakkumaakari törttöilee

Kesää odotellessa tilasin Viherpiha-lehden. Kaupan päällisiksi tuli kirja: Vaaleanpunainen nonparelli -blogistin Kakut.







Ihastuin kirjassa olevaan Jouluiseen pakettikakkuun. Tajusin kuitenkin heti, ettei sokerimassa koristeiden vääntäminen välttämättä heti onnistu, kun ei ole koskaan-ikinä koskenutkaan sokerimassaan ennen. Sitä paitsi, ei nyt ole Joulukaan. Halusin siis tehdä keväisen version siitä, samoilla täytteillä. 

Täytteen tekeminen sinänsä yllätti: Sitä oli paljon! Mutta kun kiltisi seurasi ohjeita, ja hyydytti kakkua yön yli, se oli juuri sellaista kuin pitääkin - törkeen hyvää. 

Sitten se kuorruttaminen... Tein ohjeen mukaan sokerikreemiä kakun pintaan, mutta koska tein sen jo edellisiltana, sehän oli jääkaapista otettuna kivikovaa (käytin ehtaa voita). Enkä sitä levitellessäni muutenkaan ajatellut, että se olisi niin justiinsa, miten sen siihen kakun pintaan pistää... 

Olin ostanut valkosita sokerimassaa ja värejä, ja sain kuin sainkin aikaan kevään vihreää sokerimassaa. Välineisiin en sen sijaan panostanut vielä tässä kohtaa. Minulta siis puuttuu ns. tasainen kaulin, laatikossa majailee vain piirakkapulikka. Eikä minulla ollut silikonista leivonta-alustaakaan. Niinpä koitin kaulita massaa suurimmalla leikkuualustalla (koska en halunnut sotkea puista leivinalustaani tomusokerilla), joka oli auttamatta liian pieni. Pulikasta johtuen massa oheni epätasaisesti. 




Lopulta sain sokerimassan kakun päälle... Ei kovin nätti! Nostaessa massa repeili ohuimmista kohdista ja kakun pinnan epätasaisuus oikein huusi sokerimassan alta.



Paikkausyritys pursottimen kanssa ei sekään mennyt ihan putkeen, ja reuna näyttää ihan esikoululaisen tekeleeltä.

Mitä tästä opimme?


  1. Tee sokerikreemiä vasta kuorruttamispäivänä ja levitä se kakun päälle niin, että pinnasta tulee tasainen kuin jäähallin jää. 
  2. Hanki silikonialusta ja TARPEEKSI sokerimassaa, jotta saat siitä tasaisen pinnan kakun päälle
  3. Pidä pursotintreenejä ja hanki kunnollinen pursotin. 

Maku oli sen verran mainio, etten vielä luovuta. Eipä kai se Vaaleanpunaisen Nonparellin alkupään tuotanto mitään nättiä ollut sekään... :)

torstai 12. helmikuuta 2015

Uusia leluja

Tuli vähän shoppailtua...


Selailin inspiraatiota etsiessäni blogeja, uusiakin tuttavuuksia, ja sitä kautta löysin itselleni aivan uuden askarteluverkkokaupan: Heidin korttipaja. Valikoima yllätti positiivisesti ja sieltä löysin jotain, mitä en ollut mistään muualta ennen löytänyt. Ja toimitusaikakin oli vähintään ripeä! Sunnuntaina tilasin ja tiistaina olisi voinut jo pakettiautomaatista noutaa... Kiitos Heidi!



Kirjainstanssit olivat se suurin kaipuuni ja sieltähän ne löytyi. Irroitellessani niitä käyttöä varten tuli mieleeni, että johonkin rasiaan nämä on saatava, etteivät huku, ja pysyy isot ja pienet kirjaimet sopivasti erillään.



Veivasin ensin pienaakkoset paperista ja liimasin ne rasian kanteen, etteivät liiku.


Kontaktimuovia päälle


Ylimääräset reunat veks


Valmis!


Joulukilojen aiheuttajasta löytyi sitten oiva laatikko suuraakkosille ja numeroille


Näistä tarvitaan usein vain yhtä-kahta kerrallaan, joten väljä laatikko on paras


Aakkoset-teksti ei kanteen mahtunut, joten päädyin A ja O tekstiin. 
Pari numeroakin kanteen malliksi. 
VALMIS.



Yhtään korttia ei tällä kertaa vielä valmistunut, kun rasioita etsiessä meni aikaa, mutta nyt ne löytyvät nopeasti, kun tarvetta tulee.